
Syyskuussa vasta viidennen pitkäsoittonsa julkaissut Raised Fist kävi myös Suomessa soittamassa pari keikkaa uuden albuminsa tiimoilta. Rokkizine otti bändin basistin ja toisen alkuperäisjäsenen, Andreas “Josse” Johanssonin piinapenkkiin ennen Helsingin Nosturin keikkaa.
Uutiset uudesta Raised Fist –albumista tulivat monelle yllätyksenä, vaikka onhan edeltävästä Sound Of The Republic –lätystä kulunut jo 3 vuotta. Jossen mukaan albumin tekoajankohta valikoitui luonnollisesti:
- Meillä oli vaan paljon biisejä valmiina. Puhuttiin sitten keskenämme, että ollaanko motivoituneita albumin tekoon ja todettiin olevamme.
Uudella levyllä on entistä enemmän kontrasteja ja nyansseja, kuten vokalisti Alle vihjasi Rokkizinelle viime vuoden haastattelussa, mutta Josse ei koe sen olevan harkittua:
- Emme oikeastaan koskaan tähtää mihinkään tiettyyn lopputulokseen. Teemme vaan biisejä, mistä pidämme. Niin syntyy mielestäni rehellisin lopputulos. Ei suunnittelemalla ja rakentamalla tietynlaisia kokonaisuuksia.
Biisit syntyvät Raised Fistissä porukalla:
- Jollain on joku idea biisistä., sen temposta ja ehkä joku riffin pitkä. Muut sitten kertovat omia ajatuksiaan ja rakennellaan sitä kautta biisi valmiiksi. Hyvin harvoin kukaan tekee yksin kokonaista biisiä. Niinkin on kyllä tapahtunut.
Uusi materiaali on bändin fanien keskuudessa otettu vastaan varsin hyvin:
- Soitettiin juuri Australiassa viisi keikkaa ja albumi oli silloin ollut vasta pari päivää ulkona. Silti ihmiset osasivat biisien sanat ulkoa ja innostuivat niistä. Myös arvostelut ovat olleet varsin mukavia – osa tyyliin kolme tähteä viidestä, mutta enemmäkseen nelosia.
Vertailua vanhaan materiaaliin bändi kuulee edelleen niin medialta kuin digareiltaan, mutta Jossea se ei häiritse:
- Olemme bändi, joka menee eteenpäin. Olemme silti ylpeitä vanhoista albumeistamme. On ihan ymmärrettävää, että ihmisillä on omat suosikkilevynsä. Me vaan tehdään itsellemme musiikkia, josta pidämme. Ei sen kummempaa. Kyllähän minäkin vertailen bändien albumeita keskenään. Se on ihan normaalia. Yleensä sitä vertaa siihen viimeisimpään albumiin, minkä bändiltä on kuullut.
Raised Fistin albumeilla esiintyy usein jopa googlelle varsin tuntematon termi ”Hertz Island”, jota myös entisen Raised Fist –rumpali Oskar Karlssonin uusi bändi Helltrain käyttää usein. Myös Helltrainissä bassoa joskus soitellut Josse vahvistaa, että kyseessä on kaupunginosa bändin kotikaupungissa Luleåssa.
- Se on paikka, jossa aloitimme tämän bändin. Minä ja Alle. Samoin Helltrainistä pari tyyppiä on sieltä alun perin. Siellä oli kyllä paljon muitakin bändejä, mutta muut niistä eivät ole mitenkään tunnettuja ja suurin osa on jo ehtinyt lopettaa.
HARDCORE OLI LUONNOLLINEN VALINTA
Alusta saakka Raised Fistissä soittanut Josse ajautui musiikin pariin hyvin luontevaa reittiä:
- Kuuntelin nuorena kokoajan musiikkia ja kävin paljon keikoilla. Luleåssa oli hyvin keikkoja tuohon aikaan. Varmaankin halusin sitten mukaan siihen touhuun. Keikkailemaan. Meillä oli hyvä porukka silloin siellä ja alettiin vaan soittamaan. Ennen Raised Fistiä oli toki muitakin bändejä. Ekoissa soitin jo joskus vuonna 1989 punkrockia. Sitten tuli kuvioihin hardcore ja perustettiin tämä nykyinen bändi.
- Aina sitä on soittanut sellaista musiikkia, mistä itse pitää. Minulle valinta on ollut aina helppo: erilaiset raskaan musiikin genret iskevät ja sellaisissa bändeissä olen myös soittanut.
Vaikka bändeissä musiikkityylin valinta on helppoa, ei kotona soi pelkkä raskas musiikkia:
- Kotona tulee kuunneltua nimenomaan paljon jotain aivan muuta. Olen usein kuvaillut musiikkimakuani yksinkertaisesti ”hyväksi”. Kuuntelen ”hyvää musiikkia” oli se sitten mitä tahansa. Toki sitä raskastakin tulee kuunneltua. Viimeaikaisista suosikeista mainittakoon Lamb Of Godin ja Protest The Heron uusimmat.
Bändissä soittaminen ei ole Jossen mukaan juurikaan muuttunut vuosien varrella:
- Minä haluaisin pitää tätä aina vähän niin kuin harrastuksena. En ottaa asioita liian vakavasti. Tämä on asia, minkä tekemisestä minä oikeasti tykkään. Minun ei koskaan ole ollut pakko tehdä mitään musiikkia. Samasta syystä haluan pysyä poissa kaikesta musiikkiin liittyvästä bisneskuvioista.
Erityisen nautinnollisena asiana soittohommissa basisti pitää jatkuvaa kehitystä niin musiikillisesti kuin muutenkin:
- Esimerkiksi nyt, kun olimme Australiassa toista kertaa, keikkapaikat olivat isompia, yleisö osasi biisit paremmin ja meininki oli aivan mahtavaa. On hienoa nähdä kehitys ja suosion kasvu omin silmin.
Jossen oma suosikkipaikka keikkailla on kuitenkin tällä hetkellä Suomi ja perusteluista päätellen tämä mies ei sano asiaa vain mielistelläkseen toimittajaa:
- Täällä ihmiset tulevat kuuntelemaan musiikkia ja digailemaan siitä. Heitä ei kiinnosta imago tai ulkonäkö, jota esimerkiksi Pohjois-Amerikkalaiset tuntuvat arvostavan vähän liikaakin. Siellä tuntuu välillä olevan musiikkia tärkeämpää onko sinulla mustat kynnet ja kajaalia naamassa. Täällä ihmiset ja koko touhu tuntuu rehelliseltä.
- Ehkä se on myös yksi syy siihen, miksi olemme käyneet täällä nyt aika paljon ahkerammin kuin aiemmin. Emme me toisaalta edes kiertäneet juuri ollenkaan ennen 2000-lukua, koska oltiin vaan niin junnuja silloin. Nyt tuntuu mukavalta kierrellä aikuisten ihmisten kanssa ilman mitään teinipoikien draamaa.
Kesken haastattelun paikalle heilahtaa myös Raised Fist nokkamies Alle, joka haluaa kertoa omat kuulumisensa. Tälläkin Suomen vierailulla miestä vaivaavat kurkkuongelmat, mikä ei varmaan tule kellekään yllätyksenä, jos tuota vokalisointia on yhtään kuullut.
- Ääni on taas paskana. Aina Helsingissä tämä sama tilanne! Minulla on ollut syyflunssa päällä nyt kymmenen päivää putkeen. Onneksi näiden Suomen vetojen jälkeen on taas kymmenen päivän tauko keikoista.
Raised Fistin syksy jatkuu tällä hetkellä keikkailemalla. Bändi tulee todennäköisesti kiertämään hyvin aktiivisesti koko seuraavan vuoden, joten voidaankin olettaa bändin löytyvän jälleen jonkun Suomen kesän festarin ohjelmistosta.
06.10.2009 | Raised Fist – Veil of Ignorance ( Arvostelut )
01.08.2007 | Raised Fist ( Artikkelit )


RSS










Ei oo tää bändi enää entisensä.