Ruiner

---

Bridge Ninen tallissa majaansa pitävä Ruiner nauttii ahkeran keikkabändin maineesta. Baltimoresta kotoisin oleva hardcoreryhmä vieraili loppuvuodesta Euroopassa ja tälläkin hetkellä yhtyeen keikkakalenteri on täyteen buukattu aina toukokuulle saakka. Tiukasta aikataulusta huolimatta vokalisti Rob Sullivanilta liikeni hieman aikaa jutella Rokkizinelle syksyllä ilmestyneestä Hell is Empty -albumista, keikkailusta sekä internetin vaikutuksesta musiikkibisnekseen.

---

Terve Rob! Palasitte muutama viikko sitten pitkältä Euroopan kiertueelta. Minkälainen reissu oli? Tämä ei kuitenkaan tainnut olla teidän ensimmäinen visiitti Euroopassa?

- Joo itseasiassa tämä oli jo viides kerta Euroopassa, mutta ehdottomasti se kaikista paras.

Soititte myös pari keikkaa naapurimaassamme, Ruotsissa. Minkälaiset fiilikset teille jäi näiden seutujen meiningeistä?

- Olemme jostain syystä aina viihtyneet Ruotsissa ja se on varmaankin suosikkipaikkamme soittaa Euroopassa. On hienoa, että olemme saaneet kerättyä fanikuntaa myös sieltä päin.

Olen hieman seurannut teidän keikkalistoja, ja vaikuttaa siltä, että soitatte keikkoja todella erilaisten hardcore- ja punkbändien kanssa. Minkälaisessa seurassa te mielestäsi viihdytte kaikista parhaiten?

- Kaikista siisteintä on soittaa kavereiden kanssa ja silloin emme välitä, miltä heidän musiikkinsa kuulostaa. Punk ja hardcore on meille yksi ja sama asia. Jos vain pidämme bändin jätkistä, niin kaikki on Ok.

Minkälaisia bändejä kuunnellen sinä sitten olet kasvanut? Mikä sai napattua mukaan hardcoresceneen? Kuitenkaan kovin monet hardcorebändit eivät varmasti ole niin innoissaan esimerkiksi Bouncing Soulsin kanssa soittamisesta.

- Nooh, itse oikeastaan kasvoin kuunnellen Nine Inch Nailsia ja sen jälkeen enemmän metallibändejä. Ala- ja yläasteaikoina aloin kiinnostua bändeistä kuten NOFX. Siitä alkoikin sitten suunta kohti nopeampaa ja aggressiivisempaa musiikkia.

- Olemme varmaankin kaikki kulkeneet tämän saman musiikillisen polun.

Näyttää siltä, että olette oikeastaan kokoajan kiertueella. Kuinka te jaksatte paukuttaa noin 200 keikkaa vuodesta toiseen ja kuinka vietätte aikaanne kun ette ole soittamassa tai istumassa keikkapakussa?

- Henkilökohtaisesti yritän pitää itseni parhaassa mahdollisessa kunnossa, etten ole kiertueella aina paskana. Kiertuiden välissä me kaikki teemme yleensä paljon töitä. Osa meistä omistaa jo oman talon ja sen myötä myös melkoisen velan, joten “vapaa-aikamme” on yleensä työntekoa.

Viime vuonna piditte hieman taukoa keikkailusta ja keskityitte uuden, Hell Is Empty-albumin työstämiseen. Te kun olette tuollainen lähes tauotta keikkaileva bändi, niin koetteko tällaiset pidemmät tauot vaikeammiksi ajoiksi bändille?

- Sen levyn kanssa ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa taukoa keikkailusta. Ketään meistä ei innostanut ajatus kirjoittaa levyä tien päällä, joten oli vain pakko ottaa ensin hieman etäisyyttä bändiin ja saada ajatukset selviksi. Jos olisimme keikkailleet vielä yhden vuoden putkeen, niin olisimme olleet täysin loppuunpalaneita.

Levystä puheen ollen, oliko tämänkertainen kirjoitus- ja nauhoitusprosessi helpompi vai raskaampi kuin aiemmin?

- Hmm.. heti kun pääsimme kirjoituksen makuun, niin siitä tuli varmaankin helpompaa. Aluksi oli tietysti hieman hankalaa, kun kirjoitimme ensimmäistä kertaa uuden kitaristin kanssa. Jokaisen piti vain saada oikea groove siihen säveltämiseen.

Minun mielestä Hell is Empty esitteli huomattavasti kypsemmän Ruinerin kaikkine fiilistelypartteineen ja eeppisine rakenteineen. Mitä mieltä itse olet levystä nyt kun se on ollut jo muutaman kuukauden ulkona?

- Rakastan sitä! Olen erittäin ylpeä siitä, mitä saimme aikaiseksi. Se varmaankin tarvitsee aikaa avautuakseen, koska sen soundi on hyvin erilainen edellisiin julkaisuihin verrattuna. Itse pidän juuri sellaisista levyistä, jotka avautuvat pikku hiljaa. Yleensä ne ovat juuri niitä levyjä, jotka muistetaan.

Internet ja MySpacen kaltaiset verkkosivustot ovat muuttaneet koko musiikkisceneä melkoisesti viimeisen muutaman (tai kymmenen) vuoden aikana. Mitä mieltä sinä olet siitä, miten esimerkiksi kaikki promoaminen hoidetaan tänä päivänä, vai oletko enemmänkin sellainen old-school-mies, joka mielummin promoaa vain ankaralla kiertämisellä? Tänä päivänä on kuitenkin erittäin harvinaista, että ihmiset menevät keikoille kuuntelemaan bändejä, joita eivät ole koskaan kuulleet edes MySpacesta tai Spotifysta.

- Internet on tehnyt kyllä tästä pelistä huomattavasti helpompaa. Se on tehnyt kiertelystä helpompaa ja promoamisesta helpompaa. Yksi tärkeä seikka on myös se, että se on antanut pienille bändeille mahdollisuuden tulla suosituksi. Internet on tuonut mukanaan paljon ja hyvää ja paljon huonoa. Mielestäni se on askel eteenpäin koko musiikkibisneksessä, koska bändeillä on nyt mahdollisuus ottaa kaikki kontrolli takaisin levy-yhtiöiltä. Toisaalta taas monista bändeistä on tullut suosittuja aivan liian nopeasti, eivätkä ne kestä kaikkea sitä mitä tämä bisnes tuo mukanaan.

Viimeistään tällä tuoreimmalla albumilla teitte selväksi, että tulette Baltimoresta. Kerropa nyt meille, minkälainen paikka Baltimore sinun näkökulmastasi on ja minkälainen punk-scene siellä tänä päivä on?

- Olen erittäin ylepä siitä, mistä tulen. Olen kasvanut täällä, enkä varmaankaan tule koskaan pois muuttamaan. Scene menee täällä hieman aalloittain, mutta pääasiassa se kuitenkin elää vahvasti. Meillä on täällä paljon collegeja, jotka puskevat uusia nuorukaisia, mutta jäljellä on myös tiukka paketti vanhempia ihmisiä, jotka ovat osana koko sceneä.

- Kaupungista voin sanoa sen verran, että eihän se mikään maailman mukavin paikka ole, mutta se on kotini. En edes haluaisi sitä mitenkään muunlaisena.