Anti-Flag – The Bright Lights of America

01.04.2008 | Pekka Pessi | Arvostelut | Ei kommentteja

Muutama viikko sitten Suomessa ensimmäistä kertaa kahdenkymmenen ikävuoden jälkeen visiteerannut punkbändi Anti-Flag jätti reilun vuoden takaisella For Blood and Empire –albumilla hieman skeptiset odotukset siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Järjestyksessään kahdeksas pitkäsoitto The Bright Lights of America onnistuu kuitenkin yllättämään.

Täsmälleen parin viimeisen albumin (The Terror State, For Blood and Empire) mukaisella tiellä pysyminen olisi Anti-Flagin kohdalla ollut hyvin suuri virhe. Viime levyllä saman tutun toistaminen alkoi lisääntyneiden poppivaikutteiden myötä jo hieman kaivaa omaa hautaansa, mutta muun muassa Morrisseyn ja David Bowien kanssa työskennelleen Tony Viscontin avustuksella Pittsburgin punkkarit ovat saaneet musiikkiinsa aivan uusia sävyjä ja ennen kaikkea dynaamisuutta. Good and Readyn lapsikuoro, If You Wanna Stealin tanssirytmit, We Are The Lostin jouset ja Go Westin harmonikkaosuudet ovat tuoretta tavaraa Anti-Flagin repertuaarissa, mutta ehdottomasti myös toivottuja sellaisia. Myös Vicesin ja No Warningin kaltaisten odottavan-tunnelmallisten kappaleiden änkeäminen mukaan on saanut aivan uutta arvoa levyn nopeammille ja tutummille tykityksille, kuten The Modern Rome Burningille, Spit in the Facelle sekä keikalta parhaiten mieleen jääneelle Smartest Bombille.

Vaikka monipuolisuuden ja kokeilujen osalta onkin onnistuttu, huutaa The Bright Lights of America kuitenkin niinkin yksinkertaista asiaa, kuin parempia biisejä. Ilman kokeilevampia osuuksia kappaleet jäisivät auttamatta liian tylsiksi ja välillä toivookin, että kokeiluja olisi tehty vieläkin enemmän. Singlenäkin julkaistu nimibiisi The Bright Lights of America jää hittihakuisuudellaan auttamatta turhan vaisuksi ja pitemmässä kuuntelussa osoittautuukin kehnon Shadow Of The Deadin kera levyn heikoimmaksi kolme ja puoliminuuttiseksi.

The Bright Lights of America on mukavaa kuunneltavaa alusta loppuun, mutta tyytyy välillä turhan paljon jäämään vain taustamusiikiksi. Dynamiikalla ja päivän polttavilla poliittisilla sanoituksilla on kuitenkin ajoittain saatu aikaiseksi paljon parempaa tunnelmaa, mitä aiemmilta levyiltä on totuttu saamaan.