Death By Stereo – Death Is My Only Friend

Serjical Strike Records, 2009

Jo vuonna 1998 perustettu Death By Stereo jatkaa jossain määrin tutulla linjalla viidennellä studioalbumillaan. Jenkeissä Serj Tankianin Serjical Strike Recordsille Epitaphilta siirtynyt bändi kuulostaa näiden pienien muutosten kautta juuri siltä, mitä SOAD-nokkamiehen lafkalta voikin odottaa. Elementit ovat hyvin samantyyppisiä kuin SOADilla ja lätty sisältää entistä enemmän radiosoittoon soveltuvia melodioita ja rauhallisia biisejä. Esimerkiksi seiskabiisi Forever And A Day on ihan puhdas radioballadi.

Onko tämä sitten hyvä vai huono asia? Molempia. Parhaimmillaan bändin tiukka ulosanti, hyvät riffit ja taidokkaat vokaalit höystettynä hittimelodioilla toimivat tappavan tehokkaasti, mutta turhan siirappisissa raidoissa, kuten tuo yllämainittu Forever And A Day, homma alkaa haiskahtaa pahasti. Aina kun bändi pysyy siinä minkä on aina osannut eli raskaammassa riffittelyssä, jutussa tuntuu olevan paljonkin järkeä.

Olisivatpa vaan jättäneet nuo paskat biisit pois lätyltä. Biisejä on kuitenkin 15 kappaletta ja yhteispituutta 50 minuuttia eli aivan liikaa. Tällaisenaan albumista jää samanlainen maku kuin nälkää potevalle heikosti valmistetusta ruuasta: kyllä maha täyttyi ja maistuikin alussa aivan törkeän hyvälle, mutta mikä tuo nihkeä jälkimaku on? Ja voi perse, että voikin harmittaa tuo maku. Oli nimittäin kaikki elementit kasassa myös helvetin hyvää lopputulokseen. Vähemmän rahan käyttöä, enemmän sydäntä kiitos.

06.01.2010 | Ruiner – Hell Is Empty ( Arvostelut )
08.10.2009 | Raised Fist ( Artikkelit )
25.03.2005 | Converge – When Forever Comes Crashing ( Arvostelut )
23.03.2005 | Converge – Petitioning The Empty Sky ( Arvostelut )
13.02.2005 | Children of Fall – Bounjou Tristesse ( Arvostelut )