Everyone Everywhere – Self-titled

Tiny Engines, 2010

Philadelphialaisen Everyone Everywheren kohdalla on mahdotonta sivuuttaa ysäriemon klassikkobändejä. Yhtye sukeltaa debyyttialbumillaan alkuaikojen The Appleseed Castin ja The Promise Ringin joukkoon, ja tekee sen tietysti tyylillä. Sielukkaat kitarakuviot ovat Everyone Everywheren suola, jota Brendan McHughin tyylille uskollisen maltilliset ja höntyilemättömät vokaalit sekä Brendan Grahamin paikoitellen jopa jazzahtava rumputyöskentely tukevat. Esimerkiksi kakkosraita Raw Bar OBX 2002 sekä ysiraita I Feel Fine by Everyone Everywhere olisivat 90-luvulla julkaistuna varmasti klassikkokamaa. Everyone Everywhere tuntee genrensä läpikotaisin ja huolella tehdyn albumin uumenista voi yhtäläisyyksiä vedellä jo aiemmin mainittujen bändien lisäksi myös Sunny Day Real Estateen ja The Get Up Kidsiin. Harmi vain ettei tämä albumi tarjoa juurikaan mitään omaa.