RSS
Atlantic Records, 2009
Vaikka Rokkizinen Niko Ailamo niin lyttäsi Paramoren vuoden 2007 kakkosalbumin Riot, nousi nuori tennesseeläisyhtye Crushcrushcrush -hiteillään koko maailman nuorison huulille. Odotettu Brand New Eyes ei varmasti tule yhtyettä sieltä huipulta ainakaan pudottamaan.
Paramore olisi niin helppo niputtaa samaan kastiin Amerikasta yllin kyllin pursuavien teinipoppipunkkibändien joukkoon, mutta siinä missä The Academy Isit ja muut todella seuraavat nenä pitkänä sitä sataan miljoonaan kertaan tallattua polkua, on Paramore raivannut itselleen tietä oikeasti hyvällä vokalistilla ja sävellyspuolen oivilla pikkukikoilla. Hayley Williams on nuoresta iästä huolimatta äärimmäisen hyvä tulkitsija myös livenä ja hyväksi havaittuja maneereja hyödynnetään entisestään uudella albumilla.
Räväkkä avausraita Careful, mukavasti Jimmy Eat Worldin pirteistä puolista muistuttava Playing God, levyn eniten hittipotentiaalia omaava Brick By Boring Brick sekä jo Twilight -elokuvan tunnarina kyntensä näyttänyt Decode ovat Brand New Eyesin parasta ja viihdyttävintä antia. Muuten materiaalia tuntuu vaivaavan sama ongelma, kuin ensisingle Ignoranceakin: se on sitä “ihan kiva” -osastoa, muttei missään vaiheessa tunnu oikein kunnolla lähtevän, vaan jättää enemmäkin mitäänsanomattoman olon.
Brand New Eyes on Paramoren katalogissa turhan turvallinen albumi. Biisit ovat hyviä ja huolella sävellettyjä, mutta lähes täysin yllätyksettömiä. Eiköhän me kaikki lähdetä siitä huolimatta Helsingin Jäähalliin kurkkaamaan Hayley Williamsin nykykunto. Vai mitä Niko?
24.11.2009 | Paramore: Brick By Boring Brick (video) ( Uutiset )
09.11.2009 | Paramoren keikalle lisää lippuja ( Uutiset )
Täähän on tosi hyvä levy. Hayley Williamsin ääni paranee levy levyltä.
hah
paramores ei oo mitää vikaa ehkä ny lava esiintyminen on muuttu mut mitä vikaa.. paramore <333 on ainoo ja oikee
Todella keskinkertanen ja tasapaksu levy Decodea lukuunottamatta. Riotin jälkeen aikamoinen pettymys. 4/10 Mutta livenä kyllä tajuttoman tiukka ja viihdyttävä bändi.
Väärin!
Jenkkien mainstream-musiikkia, jota on markkinoilla liikaa tarjolla aina Miley Cyrusista Paramoreen. Albumina tämä on vielä kohtuullisen hyvä, mutta livenä bändi on kehno ja otteeton. Naisvokalistin mahtava ääni jää studioon ja keikalla siitä on jäljellä vain pieni osa.