Suis La Lune – Heir 10″

Blackstar Foundation, 2010 // Fasaden, 2008

Vanhan screamosoundin seuraajille Suis La Lune ja alkujaan jo vuonna 2008 julkaistu Heir EP saattavat olla hyvinkin tuttua tavaraa. Reilut viisi vuotta sitten Ruotsissa perustettu yhtye on uransa aikana julkaissut tukun seiskoja ja splittejä sekä maineikkaan Ape Must Not Kill Ape Recordsin ulos pukkaaman Quiet, Pull the Strings -albumin. Lisäksi nelikko on tehnyt pari jenkkirundia ja useamman Euroopan kiertueen. Siitä huolimatta Suis La Lune on allekirjoittaneelle aivan uusi tuttavuus.

Neljästä kappaleesta koostuva ja nätisti yhteen nidottu Heir on nauhoitettu kolme vuotta sitten bändiläisen kellarissa, mutta se ei genreuskollista menoa haittaa. Yllättävän hyvin yhtyeen dynamiikka on saatu kuitenkin esille. Suis La Lune ei nimittäin tyydykkään vain kiukkuisaan sahaukseen, vaan monipuolisuutta, tunnelmallisuutta ja tuoreutta haetaan pitkistä, rauhallisesta kiivaaseen vaihtuvista soitto-osuuksista ja puhutuista vokaaleista. Pienen kaaoksen ympäröimänä tämä kaikki vielä kuulostaa jotenkin niin hemmetin rehelliseltä ja intensiiviseltä. Heir onkin tsekkaamisen arvoinen paketti muun muassa ranskalaisen Daitron ja japanilaisen Envyn uudemman materiaalin ystäville.

Kenties tietämykseni amerikkalaista screamoa kohtaan on hyvin rajoittunut, mutta omaan korvaani Suis La Lune kuulostaa sopusuhtaiselta yhdistelmältä länsieurooppalaista, sydänverellä kirjoitettua screamoa sekä japanilaista post-rockin ja hardcoren sekoitusta. Heir tarjoaa onnistuneesti niin adrenaliinia nostattavaa kaaosta, kuin iltahämärällä päähän pureutuvaa emotionaalisuutta. Tänä vuonna ilmestyvää kakkosalbumia odotellessa kannattaa napata tämä screamopiirien klassikko hyllyyn.