RSS
Spinefarm, 2007
Jyväskyläläinen Swallow the Sun täräyttää jälleen tiskin levyllisen raskasta tunnelmointia. Varsin lyhyessä ajassa tämä kuusikko on saanut työstettyä kolme albumia, kun alkusoitot yhtyeelle lyötiin vasta vuonna 2000. Nopea on ollut tahti, mutta myös jälki on ollut tappavaa. Nyt sitten hypistellään järjestyksessään kolmatta pitkäsoittoa nimeltä Hope, jonka julkaisupäiväksi on merkattu 7. päivä helmikuuta.
Suurin ero edeltäjäänsä, Ghost of Lossiin löytynee tällä kertaa taustajoukoista. Kaksi aiempaa albumia Firebox Recordsille nauhoittanut Swallow the Sun halusi levy-yhtiöltä vielä suurempaa panostusta ja näin ollen siirtyi Spinefarmin leipiin. Musiikillisesti jyväskyläläiskuusikko ei ole mitään jättiläisen askelia päässyt ottamaan, vaikka ensialkuun Hope kuulostaakin edeltäjään kevyemmältä tunnelmoinnilta. Mutta annas olla, Swallow the Sun kuulostaa edelleenkin massiivisen brutaalilta, vaikka kliinit kitaranäppäilyt ja aiempaa huolellisemmin tehdyt puhtaat laulut ovatkin saaneet enemmän jalansijaa murskaavalta kitaravallilta. Raskaus kun aina ei lähde sieltä tuplabasarista ja massiivisimmasta kitaravallista. Tällä kertaa tuntuukin, että monipuolisuutta on riittävästi, kun kappaleet soljuvat kauniisti molemmissa ääripäissä – hiljaisessa postrockmaisessa tunnelmoinnissa ja suorastaan maan alimpaan koloon potkivassa doom/death-poljennossa.
Hopen tunnelma poukkoilee mielestäni aiempaa kauniimmin toivon ja epätoivon välillä. Jo heti avausraidan toiveikkaista melodioista lähtien kuulija alkaa suorastaan elää Swallow the Sunin luoman synkän vision mukana, eikä mikään tunnu loppuvan vaikka levyn viimeisetkin sävelet ovat kaikonneet jo hyvän aikaa sitten. Hopen kokonaisuus tuntuu erittäin tarkkaan harkitulta ja kuulijan mielenkiinto pysyy häiriintymättä yllä koko 63 minuutin ajan. Tarkkaan harkittuja tuntuvat myös lauluosuudet olevan, joista mieleenpainuvimpana Katatonian nokkamiehen, Jonas Renksen vierailu Mikko Kotamäen äänen rinnalla The Justice of Suffering –kappaleessa.
Hope toimii parhaiten kokonaisuutena, muutama kuuntelukerta takana ja mielellään pimeällä ajankohdalla. Jokaisella kuuntelukerralla levyltä aukeaa aivan uusia ulottuvuuksia, mutta ehkäpä singleraita Don’t Fall Asleep (Horror pt. 2) sekä hieman reippaammalla tempolla alkava These Hours of Despair ovat sellaisia, jotka tempaisevat mukaansa heti kertalaakista. Juha Raivion kynästä on jälleen syntynyt kahdeksan tyylikästä, tunnelmallista ja monipuolista kappaletta, jotka seikkailevat äärimmäisen keveän ja äärimmäisen raskaan musisoinnin välillä. Kaunista sanon minä.
02.12.2009 | Swallow the Sun – New Moon ( Arvostelut )
30.10.2009 | Levyjä ja biisejä streamattavana ( Uutiset )
21.04.2008 | Cult Of Luna – Eternal Kingdom ( Arvostelut )
23.10.2004 | Cult of Luna – Salvation ( Arvostelut )
