The Hold Steady – Heaven is Whenever

Vagrant Records, 2010

Brooklynin sympaattinen rokkibändi The Hold Steady on ehtinyt albumiin numero viisi. Kehuja keränneen Stay Positive -albumin jälkeen kosketinsoittajansa menettänyt yhtye kuulostaa nyt ilmavammalta ja monipuolisemmalta kuin aiemmin.

The Hold Steadyn 70-luvulle kumartelevasta musiikista välittyy edelleen niin hyvän tuulinen roadtrippailu, kuin pieni viaton baarinujakointi. Thin Lizzy ja Bruce Spirngsteen -vaikutteista ei ole luovuttu, enemmänkin päin vastoin. Heaven is Wheneverin soundi kun on selkeämpi ja kirkkaampi kuin aikaisemmilla albumeilla, ovat yhtäläisyydet Pomon stadionrockiin entistä helpommin vedettävissä. Esimerkiksi haikea Soft in the Center sekä onnistuneilla taustalauluilla ryhditetty The Weekenders voisivat hyvin toimia kymmentuhatpäisen yleisön huudattajina.

Jotain silti puuttuu. Rauhalliset baariballadit (The Sweet Part of the City, We Can Get Together) toimivat erinomaisesti, mutta vastapainoksi Heaven is Whenever olisi kaivannut sitä aiemmilta levyiltä tuttua anthem-rokkailua, jotain todellisia fiiliksen nostatattjia. Heaven is Wheneverillä kun tuntuu olevan vain kaksi vaihdetta; seesteinen ja keskitie. Graig Finn on kuitenkin edelleen mies paikallaan, ja jo pelkästään herran mahtavan sanailun ja tarinankerronnan takia voi Heaven is Wheneveriä suositella rock’n'roll -musiikista pitäville.